Dokumenttielokuvia

 

Tätä sivustoa ylläpitävät isänmaastaan ylpeät suomalaiset.

 

Tärkeä tiedotus:

Youtube, Google, Wikipedia ja Facebook, eli niin sanottu "teollisuus", sensuroivat tarkoituksella monia mielestämme tärkeitä dokumenttielokuvia, ja vääristelevät tietoa niiden käsittelemistä aiheista. Jos dokkari on "poistettu", "aluerajoitettu", "suojattu", tai "rikkoo sääntöjämme", on se todennäköisesti tärkeä katsottava. Se löytyy usein kuitenkin Youtubesta esimerkiksi Mozillan TOR-versiolla, tai hakusanoilla. Lisää "teollisuuden" sensuurista ja manipuloinnista tässä.

YK:n huijaus

Dokumenttielokuva The UN Deception, osa 1:

Muut osat: Osa 2 Osa 3 Osa 4

 

Tässä dokumenttielokuvassa käytetään pääosin kertojaa. Käännökseemme on erikseen merkitty, jos puhujana on joku muu.  

 

«Hurraa, Yhdysvallat on luovuttamassa itsenäisyytensä maailmanhallitukselle»

Robert Wright, vanhempi toimittaja The New Republic- lehdessä vuonna 2000: «Paljon siitä vallasta, joka eri maiden hallituksilla on, tulee siirtymään kansainvälisille instituutioille. Maailmanhallitus saa todennäköisesti sen vallan, ja mikä parasta, se on hyvä ajatus. »

Kertoja: Usein he, jotka työskentelevät tuolle maailmanhallitukselle eivät tunnusta ajavansa maailmanhallituksen asiaa, vaan pitävät vallan siirtymistä maailmanhallitukselle väistämättömänä ja esittävät sen myönteisessä valossa.

World Federalist Association (WFA) on yksi suurimmista organisaatioista, joka ajaa uuden maailmanjärjestyksen asiaa. Walter Cronkite, entinen CBS:n ankkuri, sai WFA:n palkinnon. Hän sanoi: "Tarvitsemme maailmanlain ja maailmanhallituksen"

Vuonna 1993 WFA onnitteli Time-lehden artikkelia, joka sanoi: "Maailman kansat sellaisina kuin me ne tunnemme tulevat olemaan vanhanaikaisia. Kaikki maat tulevat hyväksymään yhden globaalin auktoriteetin."

Presidentti Clinton nimesi Time-lehden päätoimittajan apulaissisäministeriksi. Helmikuussa 2000 The New York Times julkaisi WFA:n kokonaisen sivun mainoksen, joka kertoi globaalista maailmanhallituksesta. Normaalisti ne, jotka ajavat globaalin maailmanhallituksen asiaa, pysyvät poissa julkisuudesta.

Nyt jo edesmennyt senaattori Alan Cranston selitti syytä vuoden 1976 Transition-lehdessä: "Mitä enemmän puhumme yhdestä maailmanhallituksesta, sitä pienemmät mahdollisuudet meillä on saavuttaa se, koska uusi maailmanlaki pelottaa ihmisiä."

Globalistit peittelevät usein suunnitelmaa vähemmän uhkaavien termien taakse. "Maailmanjärjestys", "yhteisturvallisuus", "toisistaan riippuvainen","globaali yhteiskunta" tai "taloudellinen yhtenäistyminen", mutta kaikilla on sama tavoite. Suoriakin ilmaisuja näkee ja ajoittain he puhuvat julkisesti suunnitelmistaan. Röyhkein ilmaisu on sisäministeriön vuoden 1961 salaisessa tutkimuksessa "maailma, jota YK tehokkaasti kontrolloi", (A world effectively controlled by the United Nations) Siinä sanotaan selvästi: "Puhumme maailmanhallituksesta, joka on väistämätöntä." Tutkimuksen tekijä, MIT:n professori Lincoln P. Bloomfield myös selittää, että YK:lla pitää olla ehdoton monopoli sotilasvoiman käyttöön. "Maailma, jota YK kontrolloi on sellainen, jossa yksi maailmanhallitus muodostuisi kansaivälisten intituutioiden avulla. Sitä kuvaisi pakollinen maailmanlaajuinen jäsenyys . Maiden sotavoimien poistaminen olisi ehtona ... tehokkaalle YK:n kontrollille."

Tämä Bloomfieldin tutkimus on sisällytetty Yhdysvaltojen virallisiin tavoitteisiin. Tämä tavoite on kerrottu avoimesti dokumentissa "Vapaaksi sodasta, Yhdysvaltojen ohjelma yleisen ja täydellisen aseistariisumisen puolesta rauhantahtoisessa maailmassa." Presidentti Kennedy esitti sen YK:lle. Dokumentissa esitetään maiden aseiden siirtämistä YK:n hallintaan kolmessa vaiheessa: 2. vaihe: YK:n rauhanjoukot perustetaan ja niitä vahvistetaan asteittain. 2000-luvun vaihteessa toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi olivat jo hyvässä vauhdissa. Vaiheessa 3 sanotaan: «...ettei yhdelläkään maalla olisi sotakoneistoa haastamaan jatkuvasti vahvistuvia YK:n rauhanjoukkoja.» Tämä tavoite on ohjannut jokaista USA:n hallitusta sen esittelmisestä lähtien.

George Bush senior puhuu: «Meillä on edessämme mahdollisuus muodostaa itsellemme ja tuleville polville uusi maailmanjärjestys, jossa maat kunnioittavat lakia, ei viidakonlakia. Kun olemme saavuttaneet sen, ja näin tulee tapahtumaan, meillä on todellinen mahdollisuus tässä uudessa maailmanjärjestyksessä. Siinä uskottava Yhdistyneet Kansakunnat käyttää rauhanturvaamisrooliaan takaamaan YK:n perustajien tavoitteiden toteutumisen.»

Kuitenkaan tämän vallansiirtymän mahdollisista vaaroista ei keskustella julkisesti. Hallituksen voimahahmoilla ja heidän medialiittolaisillaan on motivaatioita, jotka askel ajassa taaksepäin ottamalla pystytään selittämään.

-Ikuinen vallanhimo-

Yhdysvaltojen perustuslain isillä oli syvä ymmärrys ihmismielestä. He ajattelivat, ettei miehistä parhaillekaan voisi antaa valtaa, joten he suunnittelivat kontrolloitavan hallituksen, jossa virkamiesten olisi vaikeaa haalia ja väärinkäyttää valtaa. YK:ssa tosin tuo kontrolli on vähäistä, ja se ei tunnusta itseään korkeampaa moraalista auktoriteettia.

William F. Jasper, tutkiva journalisti ja kirjan "Paljastuksia YK:sta" kirjoittaja puhuu: "Varmasti yksi tärkeimmistä USA:n perustuslain periaatteista on se, että kansalaisten oikeudet tulevat Jumalalta, ja että hallituksen tarkoitus on suojella noita oikeuksia. YK ei tunnusta mitään Jumalaa heidän itsensä yläpuolella ja täten he eivät näe mitään syytä rajoittaa valtaansa."

Aikainen YK:n rauhanturvaamisoperaatio kuvastaa hyvin sen vaaran, mikä sisältyy vallan antamiseen YK:lle. 1960-luvulla Euroopan maat olivat suuren kansainvälisen paineen alla luopuakseen siirtomaistaan Afrikassa ja saattaakseen niitä itsenäisyyteen. Tätä prosessia nopeuttaakseen YK perusti komitean siirtomaavallan lopettamiseksi. Samalla Neuvostoliitto yritti saada haltuunsa noita siirtomaita. He sponsoroivat ns. vapautusliikkeitä ja yrittivät saada etumiehiään valtaan kansainvälisen paineen, lahjonnan ja jopa terrorismin avulla. 1960 Belgia antoi periksi kansainväliselle paineelle ja antoi Kongolle itsenäisyyden. Venäläiset olivat valmiina täyttämään [syntyneen valta] tyhjiön omalla miehellään. Hänelle luvattiin käteistä rahaa, luksusta, naisia ja mitä tahansa hän halusi. Rauha tässä uudessa itsenäisessä valtiossa kesti viikon. Pääministeri Lumumba aloitti terrorikampanjan kansalaisia vastaan. Miehiä, naisia ja lapsia kidutettiin ja murhattiin.

Kongon kauhujen keskellä Katangan alue kuitenkin säilyi rauhallisena. Shambe oli kristitty ja anti-kommunisti ja hänen taitavalla johtamisellaan Katanga itsenäistyi Kongosta. Lyhyen ajan tämän rohkean maan kansalaiset olivat esimerkkinä uudesta itsenäisestä Afrikan kansasta. Vapaina ihmisinä he pystyivät hallitsemaan itseään rauhan, oikeuden ja järjestyksen vallitessa. Shamben epäonneksi hän oli länsimaille myönteinen ja suosi vapaata yrittämistä. Nikita Khrushchev julisti Shamben takinkääntäjäksi ja Kongon kansalaisten etujen vastaiseksi johtajaksi.

Liberaalit amerikkalaiset kuuntelivat Neuvostoliiton puhetta YK:ssa ja yhtyivät heidän haluunsa lähettää YK:n joukkoja Kongoon. Joukot auttovat Lumumbaa, pääterroristia, hänen yrityksissään saada Katanga haltuun.

Otteita elokuvasta «Katanga: The UNtold Story» (Katanga: tarina jota ei kerrottu) vuodelta 1991: "YK:n joukot etenevät ja eliminoivat kaiken vastarinnan samalla tappaen syyttömiä siviilejä."

Smith Hempstone, joka oli Chicago Daily Newsin Afrikan toimittaja ja silminnäkijänä tuolle YK:n hyökkäykselle Katangan pääkaupunkia vastaan kirjoitti: "Seuraavana YK:n hävittäjäkoneet suuntasivat huomionsa kaupungin keskustaan. Ne lensivät juuri puiden yläpuolella ja räjäyttivät postin ja radioaseman tuhoten näin Katangan kommunikointimahdollisuudet ulkomaailman kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että YK teki sen koska se ei halunnut journalistien kertovan ulkomaailmalle mitä Katangassa todella tapahtui."

46 lääkäriä Elisabethvillestä, belgialaisia, sveitsiläisiä, unkarilaisia, brasilialaisia ja espanjalaisia, lähettivät jatkuvalla syötöllä sähkeitä YK:lle pyytäen tulitaukoa. Myöhemmin he allekirjoittivat kaikki rikosilmoituksen, jossa YK:ta syytettiin syyttömien siviilien tappamisesta.

Ote televisiouutisista: "Shambe vei journalisteja silminnäkijäkierrokselle Elisabethvillen sairaalaan, joka oli selvästi merkitty punaisin ristein ja lipuin, ja siitä huolimatta YK oli pommittanut ja tulittanut sitä."

Kertoja: Sen jälkeen kun YK oli hyökännyt kolme kertaa agressiivisesti Katangaa vastaan, YK valtasi Katangan ja pakotti sen takaisin kommunistien valtaan. YK ja sen kansainväliset kannattajat pitävät vieläkin Katangan operaatiota erittän menestyksellisenä.

YK:n propagandavideo vuodelta 1996: "Rauhanturvaaminen on osoittautunut erittän käyttökelpoiseksi keinoksi, ei vain Lähi-idässä, vaan myös Kyproksella, Kongossa, ja monessa muussa paikassa. Kun YK jätti Kongon neljä vuotta myöhemmin, he olivat tehneet sen mitä heidän oli tarkoitus siellä tehdä."

YK:n propagandavideo vuodelta 1982: «YK:n operaatio Kongossa ei pelkästaan auttanut palauttamaan rauhaa ja järjestystä. Mikä tärkeämpää, se antoi teknistä tukea infrastruktuurin rakentamiseen tässä upo-uudessa maassa."

Kertoja: Katangan asukkaat olivat epäilemättä vähemmän innokkaita.

-Uudelleen kolonialisointi-

YK on antanut itsestään kuvan, että se vapauttaa mustia afrikkalaisia valkoisten vallasta. Tämä luo sympaattisen vaikutelman, jolla YK saa suurimman osan amerikkalaisista puolelleen. Mutta totuus on, että YK oli Neuvostoliittolaisten elintärkeä liittolainen varmistettaessa, että eurooppalaisen kolonialismin aikakausi oli päättynyt Afrikassa ja että sen sijalle oli tullut neuvostoliittolaistyylinen kolonialismi. Lopputulos oli, että suurimmalta osalta afrikkalaisista evättiin aito itsenäisyys.

Kolonialismin päättämiskampanja vaikutti myös YK:hon itseensä. Nyt kun uusia Neuvostoliitolle myönteisiä maita kutsuttiin liittymään YK:hon, YK:n perusistunnoista tuli enemmän amerikkalaisten vastaisia. YK:n turvallisuusneuvoston koostumus muuttui myös maailman muuttuessa vähemmän vapaaksi. Vapaan Kiinan nationalistinen hallitus oli yksi YK:n perustajajäseniä ja turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen.

Vapaan Kiinan nationalistisen hallituksen delegaatio YK:ssa 1969 sanoo: "Se istuin on annettu vapaalle ja itsenäiselle Kiinan hallitukselle mielummin kuin vapaalle ja itsenäiselle Kiinan kansalle."

Toisen maailmansodan jälkeen Mao Tse-Tungin kommunistiset vastarintaliikkeen jäsenet onnistuivat ottamaan valtaansa mantereen provinssit ja nationalistinen hallitus pakotettiin perääntymään Taiwaniin. Monta vuotta sen jälkeen kommunistit yrittivät saada Punaisen Kiinan tilalle Vapaan Kiinan YK:ssa. Tuon muutoksen vastustus perustui siihen tosiasiaan, että kommunistinen liike piti kansaa otteessaan pelkän pelon avulla. Itse asiassa vuoden 1975 Guinessin ennätystenkirja raportoi, että maailman kaikkien aikojen suurin joukkomurha oli 26.300.000 kiinalaisen tappaminen Mao Tse-Tungin hallintokaudella 1949-65. Kommunistisen Kiinan lisääminen YK:hon olisi ollut YK:n pilkkaamista ja loukannut YK:n imagoa ihmisoikeuksien todellisena puolustajana. Silti vuonna 1971 YK äänesti Mao Tse-Tungin Punaisen Kiinan jäseneksi hyväksymisen puolesta, ja siten YK ajoi ulos nationalistisen Vapaan Kiinan. YK:n pääsihteeri U Thant, Vladimir Leninin ihailija, kehui tapausta suureksi saavutukseksi.

Hän sanoi: "...Vahvistaa ja parantaa organisaatiotamme."

1989 maailma sai nähdä esimerkin siitä oikeudesta, jota punainen hallitus jakoi, kun kommunistiset joukot murhasivat joukoittain rauhanomaisia mielenosoittajia Tiananmenin aukiolla. Pekingin Ikuisen rauhan kadulla moni musertui kuoliaaksi panssaroitujen ajoneuvojen alla. Toinen 1900-luvun kansanmurhapainajainen tapahtui Kamputseassa. Vuonna 1975 vallankumouksellinen Khmer Rouge otti haltuunsa pääkaupungin ja sen myötä kontrolloi koko maata. Alle neljässä vuodessa tämä kamputsealaisten kommunistien ryhmä tappoi kolmasosan maan kansalaisista. YK:n puhemies myönsi julkisesti, ettei YK tehnyt mitään kansanmurhan estämiseksi. Kuitenkin Khmer Rougea tukivat suurimmat kommunistimaat. Nuo maat usein käyttivät terrorismia vakivaltaisen vallankaappauksen tukemiseksi ja olivat olleet alusta asti YK:n kunniajäseniä. Näiden Kamputsean massamurhien jälkeen Ieng Sary , joka oli Rougen ulkoministeri, lensi YK:n erikoisistuntoon . Saavuttuaan hän sanoi: "Olemme puhdistaneet kaupungit", ja kun hän astui puhumaan YK:ssa, kuulijat taputtivat innoissaan.

Vastaavanlaisen vastaanoton saivat samanlailla ajattelevat puhujat. Yasser Arafat heilutteli pistoolia kuulijoidensa edessä, kun hänkin sai tämän ns. rauhaa edistävän organisaation yleisön nousemaan seisomaan ja taputtamaan hänelle.

William F. Jasper puhuu: "Kuka tahansa, joka on seurannut YK:n toimia viimeisen 50 vuoden aikana huomaa, että jokainen kommunisti, terroristi ja rikollinen, joka tulee YK:hon, on tervetullut sinne.

-YK:n takana-

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voimakas globalistien ryhmä tarjosi ihmiskunnalle ratkaisua sotien tuholle: kollektiivinen turvallisuus maailmanhallituksen kautta. USA:n presidentti Woodrow Wilson oli yksi suunnitelman vahvimmista kannattajista. Kansakuntien liitto varmistaisi rauhan uhkaamalla kollektiivisen voiman käytöllä. Mutta amerikkalaiset olivat väsyneet osallistumaan jatkuvasti sotivien eurooppalaisten asioihin, eivätkä he halunneet kuulua maailman suurvaltaan. USA:n senaatti ei suostunut vahvistamaan suunnitelmia kansakuntien liiton muodostamiseksi ja ilman USA:n osallistumista kansakuntien liitto oli tuhoon tuomittu. Vastaukseksi liiton globalistit sponsorit päättivät perustaa CFR:n (Council on Foreign Relations).

Tämän yksityisen ryhmän kotipaikka oli New York ja sen tarkoitus oli saada perustukset USA:ssa kuntoon yhden maailmanhallituksen saavuttamiseksi. CFR sai yhä enemmän valtaa sisäministeriössä toisen maailmansodan aikana, ja he työskentelivät salassa saadakseen kansakuntien liitolle seuraajan. Suunnitelman tulevalle YK:lle teki Informal Agenda Group. Sisäministeri muodosti salaisen ryhmän, joka koostui tyystin CFR:n jäsenistä. Konferenssissa jossa YK perustettiin, 43 USA:n delegaatista, käytännössä koko delegaatio, olivat CFR:n jäseniä. CFR:n jäsen Alger Hiss oli kokouksen sihteerinä. Myöhemmin USA:n kansalle paljastuisi, että Hiss oli Neuvostoliiton agentti. Vain harva amerikkalainen kuitenkin sai tietää, että CFR oli luonut YK:n. Toisesta maailmansodasta nykyhetkeen CFR:n valta Yhdysvaltojen hallituksessa ja yhteiskunnassa on kasvanut dramaattisesti.

Vuonna 1966 CFR:n vaikutusvalta varmistui Carroll Quiglyn kirjassa"Tragedy and hope, a history of the world in our time " (Tragedia ja toivo, maailmanhistoria nykyhetkessä). Hän tuki CFR:n suunnitelmaa ja sanoi sen salaisesta verkostosta: «Tunnen tämän verkoston toiminnan, koska olen sitä tutkinut 20 vuotta, ja minun annettiin tutkia heidän dokumenttejaan kahden vuoden ajan. Heidän lopullinen tavoitteensa on luoda "maailmanlaajuinen järjestelmä, jossa maiden rahoitusta ja samalla poliittista järjestelmää ja hallituksia kontrolloivat yksityiset tahot. Samalla nuo tahot kontrolloisivat koko maailman taloutta"

Kertoja: USA:n laivaston entinen amiraali Chester Ward oli monta vuotta CFR:n jäsen. Hänestä tuli kuitenkin CFR:n suuri kriitikko, ja hän sanoi: " CFR:n tavoite on uhrata USA:n itsenäisyys yhden maailmanhallituksen muodostamiseksi."

Richard Harwood Washington Postista myös julkisesti myönsi, että CFR on kuin hallitsija USA:ssa. Hänen vuonna 1999 kirjoittamansa kolumni osoitti sormella valkoiseen taloon: "Presidentti on sen jäsen. Samoin on sisäministeri, hänen varaministerinsä, kaikki viisi aliministeriä, monta apulaisministeriä, osaston laillinen neuvonantaja...." Hän paljasti kokonaisen litannian CFR:n jäseniä Clintonin hallituksessa. Itse asiassa CFR on dominoinut jokaista hallitusta sitten toisen maailmansodan. Myös lista CFR:n jäsenistä Bushin hallituksessa on todella, todella pitkä.

-Vastarinnan nousu-

Huolimatta heidän vallastaan, CFR:n eliitti ei ole vielä saanut YK:sta kaikkivoipaa. YK:n historiasta ei muodostunut ylpeyden aihetta, ja YK-kriittiset kirjat ja tv- ja radio-ohjelmat lisääntyivät ja niissä varoitettiin amerikkalaisia antamasta liikaa valtaa YK:lle. Tästä seurasi YK:n suosion lasku. Vuonna 1959 tehty mielipidekysely kertoi, että 87% amerikkalaisista oli sitä mieltä, että YK teki hyvää työtä. Vuonna 1980 tuo luku oli laskenut 31%:iin. Globalistien suunnitelma sai vastustusta myös Capitol Hillillä, senaatissa. 1975-1982 11.000.000 amerikkalaista allekirjoitti kongressille lähetettyjä vetoomuksia USA:n vetäytymiseksi YK:sta, mutta taistelu oli vasta alkamassa.

-Vastustajan hämääminen-

Globalismin agendan pääpelurit eivät aliarvioineet sitä vastustusta, johon he törmäsivät. He olivat määrätietoisesti rakentamassa UMJ:tä (uutta maailmanjärjestystä) keinolla millä hyvänsä, vaikka se veisi kuinka kauan. Tämä selitettiin paperissa "Raskas tie UMJ:hin" (The hard road to World Order), joka julkaistiin CFR:n lehdessä vuonna 1974. Siinä Richard Garner, sisäministeriön veteraani, ilmaisi pettymyksensä siihen, että hänen kanssaan samoin ajattelevat eivät olleet saavuttaneet UMJ:tä. Hän myös esitti vaihtoehtoisen suunnitelman kaikkivoivan supervaltion muodostamiseksi: "UMJ:n talo täytyy rakentaa alhaalta ylöspäin, eikä päinvastoin. Se tulee näyttämään aikamoiselta sekamelskalta, mutta se tulee syömään itsenäisyytemme pala palalta ja tulee saavuttamaan paljon enemmän kuin vanhanaikainen suora hyökkäys."

Tämän seurauksena UMJ:n arkkitehdit ovat kehittäneet uusia taktiikoita, isoja ja pieniä, tavoitteensa saavuttamiseksi. Kuitenkin kaikkien heidän taktiikoidensa vahvuus on yhden elementin varassa: huijauksen. Brittiläinen valtionpäämies Edmond Burke sanoi 1784: "Ihmiset eivät ikinä tule luopumaan vapauksistaan paitsi jos heiltä huijataan ne pois"

-Tuen illuusio-

Suostutellessaan hallituksia luovuttamaan osan poliittista valtaansa YK:lle, globalistit tarvitsevat paljon muuta kuin tekosyitä siitä, että he ovat ratkaisemassa globaaleja kriisejä. Heidän tarvitsee myös saada ihmisten tuki toiminnalleen tai ainakin näyttämään se siltä, että heillä olisi kansalaisten tuki takanaan. Jo vuosikymmeniä CFR on jatkuvalla syötöllä muodostanut uusia NGO:ita (hallituksen ulkopuolisia organisaatioita), jotka auttavat edistämään heidän agendaansa. Noiden NGO:iden täytyy näyttää itsenäisiltä, vallanrakenteesta riippumattomilta. Tarkoitus on luoda illuusio siitä, että kansa vaatii muutosta. CFR käyttää näitä NGO:ita yhtenä "puristimena", joka luo paineita hallituksille alhaalta käsin, kun taas CFR:n poliittinen paine tulee ylhäältä. Vallan siirtyminen YK:lle onnistuu, kun tekosyitä on riittävästi.

-Siviilien aseistariisuminen-

(Suom. huom: Yhdysvalloissa perustuslaki takaa kansalaisille oikeuden kantaa asetta, monelle ne ovat tärkeä osa vapautta.)

Siviilien aseistariisuminen on ollut jo kauan osa heidän suunnitelmaansa maiden aseistariisumisessa. Motiivi on yksinkertainen: jos yhdenkään maan ei sallita haastavan omalla armeijallaan YK:n valtaa, niin silloin ei myöskään yksikään kansalainen tai ryhmä saa tuota valtaa haastaa. 1990-luvulla YK itse alkoi olla aktiiisempi tämän strategian suhteen. Heidän ohjelmassaan "Hampaisiin asti aseistettuna", kansalaisten aseistariisunta oli seurausta sille, että ihmisten käsiaseet olivat uhka maailmanrauhalle.

Videolta Hampaisiin asti aseistettuna: "Käsiaseiden kriisi on niin vakava, että monet maat pitävät sitä yhtenä suurimmista uhista maailmassa."

YK pitää laajaa käsiaseidenmyyntiverkostoa ja niiden ostamisen helppoutta tragedioiden ja kuolemien syynä. Nyt eivät rikolliset ja terroristit ole ongelma, vaan aseet itse.

Videolta Hampaisiin asti aseistettuna : "Aseet ovat kuin kutsumaton vieras, se ei lähde pois. Kun ne ovat saaneet maan haltuunsa, niistä on käytännössä mahdotonta päästä eroon. Aseet eivät valitse ystäviään, ja tappavat valikoimatta miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, rikkaita ja köyhiä."

Tämän YK:n propagandan tarkoitus on saada ihmiset uskomaan , että he ovat paremmassa turvassa, jos he antavat hallituksen ottaa heiltä pois heidän mahdollisuutensa puolustautua. Videossa ei tietysti mainita sitä, että YK ja sen ystävät ovat vastuussa suuresta osasta niitä ongelmia, joita videolla kuvataan. YK:n video jopa kertoo Ruandan viidakkoveitsillä toteutetut kauheudet yhdeksi syyksi viedä kansalaisilta aseet.

YK:n propagandavideolta: "800.000 miestä, naista ja lasta murhattiin. YK:n erikoistoimittajan mukaan kauheudet olivat ennalta arvattavissa. Hän varoitti kansainvälistä yhteisöä siitä, että jos asita ei kerättäisi pois, lopputulos olisi katastrofaalinen."

Monissa tapauksissa nämä teurastukset olisi voitu välttää, jos siviilipopulaatio olisi saanut pitää aseensa eikä heitä olisi riisuttu aseista. Muodostaen painetta alhaalta käsin, NGO:iden verkostolla on kriittinen rooli siviilien aseistariisumisessa. Videossa Hampaisiin asti aseistettuna on klassinen esimerkki tästä "puristusstrategiasta" toiminnassa.

Video Hampaisiin asti aseistettuna: IANSA on organosaatioiden verkosto, jossa on yli 200 ruohonjuuritason organisaatiota ympäri maailman. He koordinoivat taistelun käsiaseiden vapauttamisen vastustamiseksi ja painostavat hallituksia toimimaan."

William Grigg, The New American-lehti sanoo: " IANSA:aa ei perustettu siviilijärjestöjen huolien seurauksena niin kuin YK väittää. Se on YK:n ja verotuksesta vapautettujen säätiöiden ja tiettyjen eurooppalaisten sosialististen hallitusten luomus."

-Taivas putoaa-

Vallankumoukselliset strategistit ovat jo kauan olleet sitä mieltä, että kriisi helpottaa suurten poliittisten muutosten tekemistä. Käyttökelpoisten kriisien käytössä sota, tai uhka siitä, on ollut aina listan kärjessä. Luonnonkatastrofin uhka on toinen kriisilaji, jota käytetään Yhdysvaltojen kansalaisten suostuttelemisessa vallankumouksellisten järjestelyjen hyväksymiseksi. Vaikka moni amerikkalainen on vakavasti huolissaan luonnosta, sellainen huolissaan oleminen ei koske YK:n CFR:n eliittiä, sillä he tavoittelevat valtaa. Heillä ei ole mitään syytä ratkaista ympäristöongelmia, sillä se veisi heiltä aseen poliittisen muutoksen saavuttamiseksi. Amerikkalaisille kerrotaan jatkuvasti, että globaalit ongelmat vaativat globaaleja ratkaisuja. Globaaleilla ratkaisuilla tarkoitetaan YK:n valtaa.

Historia kertoo, että kun hallituksille annetaan lisää valtaa, asia on juuri päinvastoin ongelmien ratkaisemiseksi.

William Grigg, The New American-lehti sanoo: «Suurimmat esimerkit luonnon tuhoamisesta tapahtuivat valtion kontrollin alla entisessä Neuvostoliitossa ja sen siirtomaissa. Minusta ihmisten, jotka ovat aidosti huolestuneita lunnonsuojelun suhteen, pitäisi ymmärtää, että viimeinen mitä haluamme tehdä suojellaksemme luontoa on antaa täysi valta poliittiselle eliitille. Hehän voivat tuhota luontoa ilman, että siitä olisi laillisia seurauksia heille itselleen. Päinvastoin parhaat luonnonsuojelijat ovat yksityiset maanomistajat, koska heillä on motivaatio siihen. Tuhansia vuosia sitten Aristoteles osoitti, että se mikä on kaikkien omistama, on kaikkien hylkäämä. Ja tietysti tuo periaate koskee myös luonnonsuojelua. On selvää, että ne joilla on suurin kiinnostus ympäristön suojeluun ovat maanomistajat, sillä he haluavat maansa arvon nousevan ja lastensa voivan nauttia siitä.»

Vuonna 1992 oli "The Earth Summit" , maapalloa käsittelevä kokous. Maapallon pelastamiseksi kokoontuneet eri maiden edustajat tekivät selväksi, että hallitusten pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia sekä talouksiensa suunnitelmien että valtaa pitävien instituutoiden suhteen. Kokouksen oli tarkoitus luoda illuusio maailmanlaajuisesta demokratiasta. NGO:t taistelivat ulkopuolella vaatien kovempia keinoja, mutta kuitenkin Rio de Janeiron tärkein saavutus oli kirjoitettu puhtaaksi paljon aiemmin CFR:n toimesta. YK sai NGO:t kuulostamaan itsenäisiltä kansalaisten edustajilta.

William F. Jasper puhuu: « YK:n harjoittama NGO:iden kasvava käyttö muistuttaa globaalia mafiaa. Kun katsotaan kuka NGO:ita rahoittaa, käy selväksi, että NGO:iden tehtävä on saada UMJ:n asian ajajat näyttämään konservatiivisilta todellisilta kansan äänen edustajilta.»

kertoja: Toinen ryhmä, joka on usein mukan näissä YK:n kokouksissa ovat ns. alkuperäisasukkaiden edustajat. YK antaa sellaisen kuvan, että nämä aktivistit ovat todellisia kansansa edustajia.

William F. Jasper puhuu:» Käytännössä kaikissa YK:n foorumeissa näkee näitä ns. alkuperäisasukkaiden edustajia. He ovat aina samoja edustajia jotka kuin ihmeen kautta aina ilmestyvät näihin foorumeihin. He tulevat sinne edustamaan viidakkonsa tai sademetsänsä tai vuorensa kansaa. He melkein poikkeuksetta ovat paikalla toistaen fraaseja, jotka heille ovat opettaneet nuo samat NGO:n johtajat, jotka ajavat YK:n asiaa.»

Kertoja: Yksi tärkeimmistä ohjelmista, joka julkaistiin Rion forumin jälkeen oli Agenda 21. Se on massiivinen ympäristöön vaikuttava manifesti. "Agenda 21:n tehokas käytäntöönpano tulee vaatimaan syvää suunnanmuutosta yhteiskunnassamme. Muutosta, jollaista ei ole koskaan aiemmin koettu, suurta muutosta sekä yhteiskunnan että hallitusten prioriteeteissa. On olemassa tiettyjä toimia, jotka jokaisen ihmisen maapallolla pitää toteuttaa.»

-Maailman tuomioistuin-

Monen vuosikymmenen ajan globalistit kehittivät ajatusta pysyvästä kansainvälisestä rikostuomioistuimesta (ICC), jolla olisi oikeus tuomita henkilöitä. 2000-luvun vaihteessa YK julkisti tarkan suunnitelman sellaisen rikostuomioistuimen perustamiseksi. Sen ehdottajat olivat sitä mieltä, että ICC oli YK:n enemmistön haluama, mutta CFR oli selvästi vetämässä ehdotusta. CFR:n osuus asian kehittelyssä oli selvä.

William F. Jasper puhuu: Olin itse mukana Los Angelesin konferenssissa, kun suurlähettiläs David Scheffer, CFR:n jäsen, oli kutsuvieraana puhumassa. Tapahtuman puheenjohtaja, William Pace oli myös CFR:n jäsen, samoin kuin moni muukin tärkeä osallistuja. Lisäksi näimme että lainoppineet, kuten Richard Falk ja muut, jotka ovat olleet mukana itse dokumenttien valmistelussa, ovat CFR:stä.»

kertoja: Vuonna 1998 YK piti Roomassa konferenssin, jossa keskityttiin ICC:n perustan rakentamiseen. Kuin Nurembergin oikeudenkäynnit, joissa tuomittiin natsiupseereja toisen maailmansodan jälkeen, ICC:n puolustajat sanoivat, että tuomioistuimesta muodostuisi puolueeton kansainvälinen elin, joka tuomitsisi tyranneja ja vastaavia, jotka olisivat uhka maailmanrauhalle. Roomassa laajaa julkisuutta saanut NGO:n julkaisu muistutti osallistujia, missäpäin maailmaa oikeutta tarvittaisiin eniten.

Julkaisu: "Poliisin väkivalta vakava ongelma Yhdysvalloissa"

kertoja NGO:iden ja delegaation ensisijainen huoli oli Yhdysvallat.

William F. Jasper puhuu: ICC:n foorumista tuli valtaisa Yhdysvaltoja vastaan suunattu tapahtuma. Joka päivä puhujat niin NGO:ista kuin delegaatiosta kertoivat Yhdysvaltojen oletetuista ihmisoikeusrikkomuksista, taloudellisten oikeuksien rikkomuksista ja sosiaalisesta epäoikeudenmuksisuudesta. Monet heistä sanoivat selvästi, että he haluavat käyttää ICC:tä Yhdysvaltalaisten kansalaisten ja viranomaisten tuomitsemiseen näistä rikoksista.

Kertoja: Konferenssin viimeisestä päivästä tulisi enne, kun Yhdysvallat vähäsanaisesti puolustautui muiden delegaation jäsenten väitteitään vastaan, ja koko sali sitten yhtyi tähän yhdysvaltojen vastaiseen juhlintaan. Tuolla hetkellä Yhdysvaltoja pidettiin kaiken pahan lähteenä, ja vain tuomio puuttui.

Lopputuloksena oli 166 sivuinen dokumentti, joka jaettiin eri maiden hyväksyttäväksi. Professori Charles Rice Notre Damen lakiopistosta kävi läpi tuota ehdotusta ICC:n perustamiseksi.

Tri. Charles Rice: "Meidän järjestelmässämme lain, joka tavallaan kontrolloi maata ja jonka alla maa toimii, pitäisi olla järkevä. Ei ole mitään syytä olettaa, että näin on tässä tapauksessa."

Kertoja: Tri Rice sanoo, että ICC:n oikeuksia ei ole rajattu ollenkaan.

Tri. Rice: Tämä sallii Yhdysvaltalaisten tuomitsemisen heidän teoistaan Yhdysvalloissa, jos rikokset kuuluvat heidän mainitsemiensa rikosnimikkeiden, kuten rikokset ihmisyyttä vastaan tai kansanmurha, piiriin. Tämä on puhtaasti USA:n perustuslain vastaista ja ennenkuulumatonta."

Kertoja: Tämä uusi dokumentti sallii kenen tahansa ihmisen tuomitsemisen, jos he ovat syyllistyneet kansanmurhaan, sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan tai aggressioon. Näiden rikosten täsmennyksiä ei kuitenkaan käyty läpi dokumentissa, vaan se jätettiin ICC:n tuomareiden tehtäväksi. Muitakin ongelmia esiintyi kuten se, että tuomarit, syyttäjät ja muut voisivat tulla maista, jotka ovat katkeria Yhdysvalloille. ICC ei anna oikeutta valamiesten käyttöön, eikä oikeutta nopeaan oikeudenkäyntiin. Yhdysvaltojen kansalaista, oli hän sitten Yhdysvalloissa tai sen ulkopuolella, voitaisiin syyttää sellaisen lain rikkomisesta, jota YK ei ole täsmentänyt. Ulkomaalainen tuomari ja syyttäjä voisivat häntä syyttää ja hänet tuomita ja hänet voitaisiin lähettää salaiseen vankilaan minne päin maailmaa tahansa.

WFA:n edustaja puheessaan: " Tärkeintä olisi pysyvän ICC:n sopimusten allekirjoittaminen"

Kertoja: Suurin osa ICC:n kannattajia hallituksessa ei voi näyttää tekemisiään niin avoimesti. Aluksi jotkut henkilöt presidentti Clintonin hallituksessa vastustivat joitain artikkeleita sopimuksessa ja kieltäytyivät allekirjoittamasta. Poliittiset johtajat toimivat vastaavalla tavalla. Osa tätä vastustusta oli varmasti oikeutettua, mutta suuri osa sitä seurasi tuttua kaavaa. Moni poliitikko osoittaa aluksi vastustusta tällaisille radikaaleille ehdotuksille, mutta he kuitenkin suostuvat niiden ehtoihin strategisella hetkellä sanoen, että he ovat saavuttaneen jonkinlaisen kompromissin. Näin yleisö on saatu uskomaan, että sen etuja on suojeltu. Clinton allekirjoitti sopimuksen hieman ennen kuin hänen presidentinkautensa päättyi. Sopimuksen hyväksyttäminen senaatissa oli vielä edessä, sitten yhdysvaltalaiset olisivat ICC:n uhreja.

-Vähemmän vapaa maailma-

Jos sellainen maailmanhallitus, jota YK kontrolloi, tulee muodostumaan, yhdysvaltalaiset voivat odottaa heidän elämänsä muuttuvan dramaattisesti. Esimerkiksi syntyvyyden säännöstely alkaisi Yhdysvalloissa. Siihen kuuluisivat pakollinen abortti, joka olisi kopioitu YK:n rahoittamasta Kiinan yhden lapsen järjestelmästä. Liiallisen väestön estämiseksi kannatettaisiin eutanaasiaa ja avustettua itsemurhaa, yksityiset koulut ja kotiopettaminen tulisivat laittomiksi, kun YK ottaisi haltuunsa kaiken koulutukseen liittyvän. Uusia globaaleja veroja tulisi maksettavaksi "tavallisten" verojen lisäksi. Että ympäristöstä saataisiin luonnollisempi, moni joutuisi muuttamaan pois maaseudulta ja teitä suljettaisiin. Kiinteistön omistamista rajoitettaisiin ja lopulta se kiellettäisiin kokonaan. Kaikki lain valvojat joutuisivat toimimaan YK:n globaalin poliisin alla. Paikallispoliisit palvelisivat vain valtiota, eivät kansalaista, ja koko Yhdysvaltojen armeija tulisi toimimaan maailman vahvimman armeijan YK:n rauhanturvaajien, alla. Heidän tärkein tehtävänsä tulisi olemaan kaiken YK:n vastustuksen häivyttäminen. Jos nämä suunnitelmat YK:n hallitseman yhden maailmanhallituksen muodostamiseksi jatkuvat esteettömästi, yhdysvaltalaiset tulevat huomaamaan, että heidän perustuslakinsa takaamat oikeudet ovat historiaa, että YK:n vastustaminen on mahdotonta,ja että se kerran suuri Yhdysvallat on kykenemätön puolustamaan itseään nousevaa totalitaarista valtaa vastaan.

-Vapautta puolustamassa-

Meillä riittää mahdollisuuksia suunnan muuttamiselle. Meidän perustuslakiin perustuva järjestelmämme ja kulttuurilliset traditiomme suojelevat edelleenkin oikeuttamme puhua vapaasti tarvitsematta pelätä seurauksista. Ja valtava etu, joka vapaudenpuolustajilla on, on yksinkertaisesti halu olla vapaa. Samanaikaisesti globalistit pelkäävät järjestäytyneen kansan vastustusta, he tekevät töitä jakaakseen väärää tietoa ja hämmennystä niin, etteivät kansalaiset tietäisi ketä he todella haluasivat seurata. Kuka todella auttaisi heitä vastustamaan globalistien suunnitelmaa.

Henry David Thoreau sanoi: "Jokaista tuhatta pahuuden oksankatkojaa kohden on yksi, joka katkoo siltä juuria "

Kertoja: Sen sijaan, että katkoisimme niitä lukemattomia YK:n suunnitelman oksia, teroittakaamme kirveemme sen juurien tuhoamiseksi pysyvämmän tuloksen saavuttamiseksi. Tässä tapauksessa meidän täytyisi saada Yhdysvallat eroamaan YK:sta.. Se saisi YK:n Yhdysvaltojen alistamisen loppumaan ja lopulta aiheuttaisi YK:n kuihtumisen ja kuoleman. Kansanedustajamme voisivat toimia kirveenä se pystyisi saamaan Yhdysvallat eroamaan YK:sta, kun siltä vietäisiin kaikki rahoitus YK:n ohjelmalle. Enemmistö äänistä äänestyksessä saisi meidät ulos YK:sta. Vuonna 1997 ensimmäinen esitys Yhdysvaltojen eroamiseksi YK:sta tehtiin kansanedustajille. Silloin 54 ääntä 218:sta oli eroamisen puolesta. Vuotta myöhemmin 74 edustajaa äänesti kaiken rahoittamisen eväämiseksi YK:lle. Tällä hetkellä lopuilla kansanedustajilla ei ole selkärankaa globalistien vastustamiseksi. Avain sen muuttamiseksi on tapahtumassa eri puolilla Yhdysvaltoja. Globalistit todellakin ymmärtävät yhdistymisen voiman, siksi he ovat sijoittaneet siihen niin paljon. Niinpä niiden, jotka haluavat vapautta, täytyy myös järjestäytyä vaikutuksen maksimoimiseksi.

Tom Gow, The John Birch Societyn varapuheenjohtaja sanoo: "Kongressin edustaja keskittyi työpaikkojen turvaamiseen tullakseen uudelleenvalituksi ja maamme perustajat halusivat niin kun senaatin alahuoneen haluttiin olevan kansalaisia palveleva. Ja globalistit tietävät sen, ja siksi he ovat investoineet niin paljon massamedian vaikuttamiseen, että he voivat vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen. Kansanedustajan on vaikea taistella tuota vaikutusta vastaan. Taistella sitä painetta ja niitä tunteita vastaan, joita iltauutisissa näkee. He tarvitsisivat keinon, joka vetoaa ja saavuttaa kansalaisten terveen järjen. Sitä me The John Birch Societyssä yritämme tehdä"

Kertoja: Kansalaisten tiedottaminen on elintärkeää, että saadaan kongressi katkaisemaan yhteys YK:hon.

The John Birch Societyn johtaja G. Vance Smith sanoo: "Meillä on mahtava kampanja ja mahtavia työkaluja. Lentolehtisiä, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään mitä on meneillään, mainostauluja, kirjoja, videoita. Mutta se ei ole kampanjamme, vaan se että saadaan kansalaiset ymmärtämään kuinka tärkeää heidän vapautensa on ja että sen eteen on tehtävä töitä. Ainoa keino asioiden muuttamiseksi on se, että ihmiset heräävät yksitellen ja alkavat tekemään jotain. Tavoitteemme on antaa valta ihmisille järjestäytyneen johdon alla, valta saada muutos aikaan. He voivat painostaa kansanedustajia, mutta heillä täytyy olla myös suunnitelma. Ihmisten täytyy toimia kun aikaa vielä on, meidän täytyy saada YK:n rahoitus loppumaan ja Yhdysvallat eroamaan YK:sta."

 

Tässä ote Pekka Lahtisen vuonna 1994 kirjoittamasta kirjasta Maailman Yhdentyminen. Koko kirjan voit lukea täällä:

 

YHDISTYNEET KANSAKUNNAT

 

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen maailmaa yhdistävät taustavoimat yrittivät saada aikaan kansainvälisen hallituksen Kansainliiton (League of Nations) avulla. Kansainliiton toi rauhanomaisen yhteistyön nimessä julkisuuteen Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson apunaan hänen neuvonantajansa eversti House. Kansainliiton peruskirja astui voimaan yhdessä Versaillesin rauhansopimuksen kanssa vuonna 1920. Kansainliittoon liittyivät monet maat mukaan lukien myös Suomi. Wilson, House ja salainen valtaeliitti kokivat kuitenkin nöyryyttävän takaiskun Yhdysvaltojen kieltäytyessä jäsenyydestä. Sen seurauksena Kansainliittomenetti mahtinsa. Vähitellen siitä tuli yhä heikompi, kunnes se lakkautettiin vuonna 1946. Sen sijalle tuli YK, joka myös peri Kansainliiton varat. YK on maailmanjärjestö, joka virallisesti pyrkii säilyttämään kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden. Lisäksi se yrittää ratkaistapoliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia ongelmia. YK:n säännöt muotoiltiin San Franciscon konferenssissa keväällä 1945. Paikalla olleet Yhdysvaltojen valtuutetut olivat käytännöllisesti katsoen kaikki ulkomaansuhteiden neuvoston eli CFR:n entisiä, sen hetkisiä tai tulevia jäseniä. Säännöt astuivat voimaan 24.10.1945. Rockefellerin suku hankki YK:lle maa-alueen New Yorkista, minne sen päämaja rakennettiin vuonna 1951. Rockefellerin paneeliselostus vuodelta 1958 sisälsi lausunnon: "YK on lopulta symboli   maailmanjärjestykselle, joka tullaan rakentamaan jonakin päivänä." YK ilmoitti toukokuussa 1974: "Me YK:n jäsenet julistamme juhlallisesti yhdistyneen päätöksemme tehdä hellittämättömästi työtä uuden kansainvälisen taloudellisen järjestyksen perustamiseksi." CFR:n johtajistoon kuuluva C. Douglas Dillon, joka toimi valtionvarainministerinä presidentti Kennedyn aikana, on todennut: "Tulee viemään aikaa ennen kuin ihmiset tässä maassa kokonaisuutena ovat valmiita luopumaan olennaisesti itsenäisyydestä maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tulee kehittymään maailmanlaajuisia viranomaisia mahdollisesti YK:n tai vastaavien järjestöjen välityksellä." 1950-luvulla, jolloin Yhdysvallat oli hyvin kommunismin vastainen, YK:n palveluksessa todettiin olevan paljon kommunisteja. Kommunistinen puolue myös tuki YK:ta. Entinen kommunistisen puolueen johtohenkilö Joseph Z.Kornfeder paljasti vuonna 1955 tunnistavansa, että YK:n "suunnitelma" on kommunistinen. Hän oli ollut melkein kolme vuotta Moskovassa kommunistisen puolueen päämajassa, missä hän oppi heidän toimintamallinsa. YK:n taustavoimat eivät koskaan aikoneet tehdä siitä rauhanturvajärjestöä, vaan valtavan Troijan puuhevosen. Kornfeder on sanonut: "YK:n sisäinen rakenne, kommunistisesti suunniteltu, on sosiologisen valloituksen malli, malli joka on tarkoitettu palvelemaan kommunismin tunkeutumista länteen. Se on nerokas ja petollinen." Toimittaja William F. Jasper on tutkinut YK:ta perusteellisesti ja sanookin kirjassaan "Global Tyranny - Step by Step" (Maailmanlaajuinen sortovalta - Askel askeleelta): "CFR on täysin luonut YK:n ja suunnitellut, että siitä lopulta tulisi kaikkimahtavan maailmanhallituksen työkalu." Jasper on monen muun tutkijan ohella myös todennut, että YK:n ja sen alajärjestöjen antama kehitysapu on itse asiassa aiheuttanut paljon enemmän tuhoa kuin hyötyä kehitysmaissa. Samat yksilöt ovat käyttäneet samoja tuhoavia menettelytapoja lukuisissa kehitysmaissa samoin traagisin tuloksin. Ja hyödyn korjaavat aina samat yksilöt ja järjestöt. Miksi YK:n ulkomaanapuviranomaiset eivät opi virheistään? YK:n toimia Somaliassa on arvosteltu hiljattain. Lehdet kirjoittivat otsikoissaan, kuinka YK rikkoo ihmisoikeuksia, Amnesty arvosteli YK-sotilaita, YK:n helikopteri tulitti siviilejä jne. Klaanipäällikkö Mohamed Farah Aideedin syytteet somalien kansanmurhasta saattavatkin pitää paikkansa. Asiaan toi odottamatta valoa uutinen Radio Suomen Aamunpeilissä 9.12.1993, jonka mukaan Somalian nälänhätä oli voitettu jo ennen YK-joukkojen väliintuloa. Operaation sanottiin tapahtuneen USA:n sisäisten pyrkimysten takia. Uutisraportti perustui vastajulkaistuun kirjaan "Operaatio Somalia", jonka ovat kirjoittaneet suomalainen toimittaja Peik Johansson ja somalialainen toimittaja Abdulcadir Mohamed Diesow.

Hankin kyseisen kirjan ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat lukea suomenkielellä paljastuksia YK:n likaisesta pelistä Somaliassa sekä siihen liittyvistä harhaanjohtavista uutisista maailman tiedotusvälineissä. Kirjan mukaan Somalia-operaatio on esimerkki YK:n täydellisestä fiaskosta. YK ei ollut edes yrittänyt ratkaista ongelmia humanitäärisesti ja poliittisesti. YK:n toimesta tapettiin ja kidutettiin lukuisia siviilejä. YK:n sotilaat pommittivat myös täynnä potilaita ollutta sairaalaa, jolloin yli 60 somalia sai surmansa ja sadat haavoittuivat.

Kirjoittajat sanovat olevan monia syitä Yhdysvaltojen Somalia-operaatioon kuten syksyllä 1992 käyty presidenttipeli USA:ssa. Johansson ja Diesow mainitsevat kirjassaan myös todellisen syyn operaatioon: "Yhdysvallat on puhunut "uudesta maailmanjärjestyksestä" ja nyt oli helppo paikka todistaa maan kiistaton maailmanpoliisin rooli." Johansson ja Diesow eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka ovat arvostelleet YK:ta Suomessa. Tekstikombinaatti Paavo Haavikko, Tuomas Keskinen ja Kimmo Pietiläinen julkaisivat joulukuun 1993 alussa ajankohtaiskirjan "Tässä sitä ollaan. Optimistinen arvio", jossa kirjoittajat paljastivat näkemyksensä YK:sta: "Martti Ahtisaari on kasvanut järjestelmässä, jonka koko olemassaolo on tarkoin harkittua propagandaa ja sitä seuraavaa päätöntä toimintaa muiden maksamin kustannuksin, jotka tahtovat jäädä velaksi. YK:ta ruokitaan kuin käenpoikasta, liian vähän." Aamulehti kirjoitti 9.4.1993: "Yli 7500 ammusta löytyi torstaina Bosnian saarrettuun pääkaupunkiin Sarajevoon pyrkineestä YK:n avustusrekasta, kertoivat YK-lähteet torstai-iltana. Kätkön löysivät tiesulkua vartioivat serbit. Löytö oli paha arvovaltatappio YK:lle, joka on kiistänyt serbien aikaisemmat väitteet avustuskuljetusten mukana olevista aseista." Kuinka rauhanturvajoukoilla voi olla aseita avustusrekassa? Tämä kirja on jo antanut ja tulee antamaan vielä yksityiskohtaisemman vastauksen.

Linkkejä

un-freezone.org

Lisää YK:n perustajien tavoitteista täällä ja täällä.

Uusia dokkareitamme:

Nyt ajankohtaisesta, Hillary Clintoniakin koskevasta, Pizzagate- pedofiiliskandaalista USA:ssa lyhyesti tässä:

Conspiracy of Silence - The Franklin cover-up, kertoo saatananpalvontaan läheisesti liittyvästä pedofiliasta USA:ssa

Vahvistetussa WikiLeaksin julkaisemassa John Podestan, Hillary Clintonin kampanjapäällikön, sähköpostikeskustelussa vaikutusvaltaiset washingtonilaiset henkilöt suunnittelevat järjestävänsä poreammejuhlat, joihin yksi heistä lupaa ”kuljettaa Rubyn, Emersonin ja Maeve Luzzatton (11, 9 ja melkein 7) jotta teillä on ylimääräistä viihdettä ja he tulevat varmasti myös olemaan altaassa.” Lue koko kirjoitus Wikileaksin linkkeineen tässä. Ja lisää aiheesta tässä. Kuinka näiden samojen rikollisten kontrolloimat Google, Youtube ja Wikipedia vääristelevät tätä aihetta, tässä. Dokkarin voit katsoa etusivullamme.

Dokumenttielokuva: Mitä rokotteista jätetään kertomatta? Dokumenttielokuvan (2013) on ohjannut palkittu ohjaaja Gary Null. Se on ensimmäinen rokotteiden lääketieteellisiä ja historiallisia todisteita perusteellisesti tutkiva dokumenttielokuva. Perinteinen lääketiede pitää rokotteiden keksimistä modernin tieteen ihmeenä. Se väittää että rokotteiden on todistettu estävän ja hävittävän tarttuvia tauteja. Meille kerrotaan että rokotteet ovat turvallisia ja tehokkaita ja että joukkoimmuniteetti saavutetaan, kun tarpeeksi suuri osa väestöä on rokotettu. Tukeeko tiede näitä väitteitä?

The War You Don't See, a film by John Pilger Lukuisten ilmiantajien avulla tehty dokkari siitä, kuinka media valehtelee meille, että hyväksyisimme uskomattoman likaiset sodat

Kuinka suuret öljy-yhtiöt valloittivat maailman Totuusaktivisti James Corbett on tehnyt loistavan dokumentin öljyteollisuudesta. Dokumentti käy läpi koko teollisuuden olemassaolon ajanjakson

Amerikkalainen unelma Animaatio kertoo yksinkertaistetusti, mistä länsimaailman keskuspankkien toiminnassa on kyse.

Talousammattitappajan tunnustuksia Hänen todellinen toimenkuvansa oli toimia CIA:n "talousammattitappajana"

Salaisuus kommunismin taustalla 1917 vallankumouksen Venäjällä, suunnittelivat, rahoittivat ja toteuttivat juutalaiset.

Salaisuus salaseurojen takana (suomenkielinen tekstitys) Jäljet johtavat Vatikaaniin.

The Great Culling: Our Water Official Full Movie Miksi juomavesi myrkytetään fluorilla?

Why We Are Afraid [of Islam], A 1400 Year Secret Miksi meillä on syytä pelätä islaminuskoa?

US Troops Protecting and Harvesting Opium/Heroin in Afghanistan Yhdysvaltojen armeija vahtii oopiumiviljelmiä Afganistanissa ja turvaa CIA:n 50 miljardia/vuosi huumekauppaa